Maia

03:22 pm: [on the road again]
en koskaan oppinut tanskaa
en koskaan tehnyt vuokrasopimusta
en koskaan palauttanut makuupussia
en koskaan nähnyt kylpyhuonetta,
johon valitsin kaakelit
en koskaan vienyt sinua Suomeen
en koskaan nähnyt kasvojasi kun maistat leipäjuustoa lakkahillolla
sen sijaan kuvittelin sen sata kertaa

03:45 pm: Koti.
punaiset tapetit
300 vuotta vanha talo
rotat juoksee seinan takana
ja joku kantaa jaakahveja poytaan
kymmenta eri makusiirappia
makaan sohvilla paivasta toiseen
rakas silittaa hiuksia
ulkona aurinko paistaa

ja silloin diakonissa soittaa
etta kymmenen kuukautta on nyt taynna
etta on aika varata liput takaisin kotiin
ja mina en osaa antaa paiva maaraa enka lennon numeroa
kiitos mutta
mina olen jo kotona

09:30 am: Sierra Leone (Pt. 1)
koiranpentuja, huojuvia palmuja, hiekkaa ja kalliota. kiväärinpiipuilla raiskattuja naisia, maniokin lehdistä tehtyä muhennosta. valvottuja öitä, läpitunkematonta pimeyttä. metsäpaloja, savun hajua. tuhatjalkaisia jotka ryömivät hyttyshunnun alle ja uniin.lämmin aurinko, hymyilevät lapset. rummutetaan aamuun asti, pelataan jalkapalloa paljain jaloin ja syödään sormin. kiivetään vesitorniin huojuvia tikapuita ja katsotaan kauas. no. oliko se nyt tässä. sainko sen mitä tulin hakemaan. löysinkö sen mitä odotin. tästä olen haaveillut lapsesta asti mutta nyt kun olen vihdoin täällä en haluaisi muuta kuin pian kotiin. turvalliseen tanskaan missä minun ei tarvitsisi katsoa näitä spitaalisia ja amputoituja ja raiskattuja ja riisitautisia ja aliravittuja.

03:01 pm: M
hän ei kuulu mihinkään suunnitelmaan enkä osaa lähettää häntä takaisin koska en ymmärrä mistä hän on kotoisin. kun suljen puhelimen hän tulee taksilla pyörällä hevosvaunuilla parvekkeen ovesta, heittää lumipallolla ikkunaan kello viisi aamulla. ja hiljainen kööpenhamina nukkuu ympärillä ja jossain joku paahtaa manteleita isossa pannussa. joka kerta joka ikinen kerta tämä saa minut yhtä mykäksi.

11:59 pm: [joulukuu]
laihdun kymmenen kiloa
löydän päästäni suomi-filmin ja katson sitä hidastettuna
niin paljon ajatuksia ettei kukaan ehdi ajatella
niin monia juhlia ettei kukaan ehdi mennä
kadut niin tukossa ettei mahdu juoksemaan¨
sataa vettä sitten räntää sitten lunta sitten mielenosoittajia
rakennan piparkakkutalon kaavat gradupapereista
kuorrutus valuu paikkoihin joihin sillä ei ole asiaa
avoin suhde my ass

12:18 pm: syntymäpäivä

syntymäpäivä on viskiä ja suklaata ja suukkoja ja tanssia ja Hienoja Illallisia Vaikeissa Koroissa
ja kesken kaiken poikaystävä sanoo
ensin se sanoo älä kutsu minua sillä nimellä minulla on kom-mit-ment-ti-fobia
mutta eihän hän osaa tätä lukea joten kutsumme häntä kuitenkin sillä nimellä
niin kuitenkin
poikaystävä häipyy sanaa sanomatta ja minä luonnostelen paassani katkeransuloisen valitusrunon
että ei voinut siihenkään luottaa, tiesin kyllä
ja juoksen ulos tyhjalle kadulle ja nostan kuonon kohti taivasta
ja kun sanon kuonon niin tarkoitan kuonon
silla pölhö kämppikseni maalasi minulle hennavärillä kissan naaman
enkä tajunnut silla hetkella etta se väri jamahtaa paivakausiksi
ja sitten kun tajusin oli jo myöhäistä
eika mikaan maara hinkkausta ja itkua auta
joten tarjoilin kahveja viikon viikset pitkin naamaa
niin sitten poika tulee takaisin suuren kakun kanssa
ja joudun pyyhkimään sen katkeruusrunon ja ne kaikki aikaisemmat
ja hyvin suunnitellut puheet ja keinot pitää ihmiset vähän kaukana

niin sitten pelataan pöytäjalkkista niin kauan että kun menee nukkumaan näkee vain unia
ilmassa heiluvista ukoista

09:28 am: oodi kaarinalle (who cannot read this)
perjantaiaamuna pursuamme taksista ulos fisketorvetilla
ja soitamme london calling ja hypimme ympari tyhjaa baaria

ja jos minun olisi valittava yksi nimenomainen hetki
jolloin alan unohtaa kaiken mita minulla oli aikaisemmin
ja ihmetella mita vittua tein suomessa 25 vuotta
(paitsi vastailin puhelimeen ja itkin veljesten peraan)
ja tuntea paasseeni vihdoin kotiin
niin se olisi tama

ja tiijan hyvin
etta jonain paivana
me lahdemme eri suuntiin
ensi kesana han palaa vuorileen ja mina jatkan jonnekin
ja nyt kun en enaa yrita pitaa kaikesta kiinni niin kovin
se ei tunnu enaa pahalta
silla siihen asti ja tasta eteenpain joka perjantai
me heraamme puoli tuntia aikaisemmin ja soitamme london calling tyhjassa baarissa

11:26 am: [Oodi Frederiksberg Havelle]
olen löytänyt oman paikan.
siellä on oravia ja jokia
siellä on elefantteja aitauksissa
siellä on ikivanhoja puita
ja ukkoetanoita
(jotka menevät nyreänä kasaan kun niitä yrittää kantaa turvaan lenkkipolulta)
joka päivä juoksen puiston ympäri
kuuntelen aussihoppia ja sydämeni rahinaa
ihmeellinen rutiini jatkuu päivästä toiseen
ja ensimmäistä kertaa se ei ahdista
herään seitsemältä
juoksen, syön puuron, juon teen, kävelen kahvilaan
kahvilassa nostan tuolit pöydille, laitan imurin päälle ja Loppuasukkaan täysille
joka päivä opin uusia sanoja ja kättelen uusia käsiä
eksyn ilman mitään ongelmia matkalla metroasemalle
enkä aina muista erottaa nörreportia ja nörrebrota

olen alkanut taas nauraa
rummuttaa käsillä pöytää
ja nojailla ihmisiin
kunnes meanwhile back at the espresso machine maito kiehuu yli
ja muistan et ai niin
mähän oon täällä töissä

11:23 pm: uudessa maassa:

-aivastukset kulkevat kahden sarjoissa
-metrot kulkevat ilman kuljettajaa
-G- ja D-kirjaimet jätetään yleensä sanomatta. (tanskalaisilla on joku kansallinen trauma niistä, I´m sure)
-pyöräilijät ovat Hirmuiseksi Vaaraksi
- puistossa on puu, joka on täynnä tutteja. niin luitte oikein. Tutteja.
- puistossa voi katsella eläintarhan norsuja aamupuuhissaan
-on aivan eri näköisiä sorsia
ja kermaleivoksia

11:40 am: muutan kööpenhaminaan.

näin se tapahtuu
irtisanon asunnon
irtisanon työn
annan pianon pois, vien sohvan kierrätykseen
junalla meren yli suurkaupunkiin
näin se tapahtuu
katson lokkeja ikkunasta ja syön viineriä
näin se oikeasti tapahtuu
junalla meren yli kierkegaardin ja andersenin luo
he odottavat
he odottavat minua jo