perjantaiaamuna pursuamme taksista ulos fisketorvetilla
ja soitamme london calling ja hypimme ympari tyhjaa baaria
ja jos minun olisi valittava yksi nimenomainen hetki
jolloin alan unohtaa kaiken mita minulla oli aikaisemmin
ja ihmetella mita vittua tein suomessa 25 vuotta
(paitsi vastailin puhelimeen ja itkin veljesten peraan)
ja tuntea paasseeni vihdoin kotiin
niin se olisi tama
ja tiijan hyvin
etta jonain paivana
me lahdemme eri suuntiin
ensi kesana han palaa vuorileen ja mina jatkan jonnekin
ja nyt kun en enaa yrita pitaa kaikesta kiinni niin kovin
se ei tunnu enaa pahalta
silla siihen asti ja tasta eteenpain joka perjantai
me heraamme puoli tuntia aikaisemmin ja soitamme london calling tyhjassa baarissa
